Liikennepoliittinen ohjelma

Hyväksytty syyskokouksessa 25.10.2019.

Helsingin seudun pyöräilijöiden visiona on pääkaupunkiseutu, jossa pyöräliikenne on kilpailukykyinen ja luonteva osa kaupunkiliikennettä. Pyöräliikenteen tulee olla mahdollisimman monen ulottuvilla iästä tai muista seikoista riippumatta.

Edistämme kestävää, ekologista, taloudellista, toimivaa, tasa-arvoista ja pääkaupunkiseudun asukkaiden näkökulmasta miellyttävää ja mielekästä kaupunkiliikennettä. Edistämme pääkaupunkiseudun kaupunkien, Suomen ja EU:n tavoitteita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä olemme suunnannäyttäjänä hiilineutraalin, terveellisen, puhtaan ja turvallisen kaupunkiliikenteen puolesta.

Tavoitteemme on, että kaikista pääkaupunkiseudulla vuoden aikana tehdyistä matkoista vähintään 15 prosenttia kuljetaan pyörällä vuonna 2025. Suurin potentiaali pyöräliikenteen osuuden kasvattamisessa on työ-, opiskelu- ja asiointimatkoissa, lyhyillä alle viiden kilometrin matkoilla (kts. liite 1) sekä talvella kuljetuilla matkoilla.

Tärkeimpiä keinoja pyöräliikenteen suosion lisäämiseksi ovat rahoituksen lisääminen ja kaupunkikohtaiset pyöräliikenteen budjetit, laadukkaat pyöräliikenteen ratkaisut, ympärivuotisen pyöräliikenteen kehittäminen sekä laajennetun plussavision soveltaminen liikennepolitiikassa.

Kaupunkikohtaiset pyöräliikenteen budjetit

Pyöräliikenteen rahoituksen tulee noudattaa YK:n suositusta, jonka mukaan 20 prosenttia liikenneinvestoinneista käytetään pyöräliikenteen ja kävelyn investointeihin.

Pyöräliikenteen rahoituksen tulee olla erillinen muista liikennemuodoista, mikä edistää pyöräliikenteen investointien parempaa suunnittelua sekä parempia toteutuneita ratkaisuita.

Jokaisella pääkaupunkiseudun kaupungilla tulee olla YK:n suositusten mukainen ja erillinen, vain pyöräliikenteelle varattu pyöräliikenteen budjettinsa.

Laadukkaat pyöräliikenteen ratkaisut

Pääkaupunkiseudulle tulee laatia yhtenäiset pyöräliikenteen laatu-, suunnittelu-, arviointi-, kehittämis- ja seurantakriteerit. Kriteereissä tulee huomioida väylähierarkia, ratkaisuiden tarkoituksenmukaisuus, liikennemäärät, kunnossapito, turvallisuus sekä pyöräliikenteen miellyttävyys ja houkuttelevuus.

Pyöräliikenteen infrastruktuurin toteutuksen tulee olla pitkäjänteistä, suunnitelmallista ja käytännöiltään yhtenevää. Sitä tulee arvioida ja kehittää säännöllisin väliajoin.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää pyöräliikenteen risteys- ja poikkeusjärjestelyihin. Lisäksi tulee huomioida pyörällä liikkuvien erilaiset tarpeet, kuten lasten ja vanhusten liikkuminen, pyörälogistiikka ja työmatkaliikenne.

Pääkaupunkiseudun pyöräliikenteen suunnittelua ja toteutusta tulee kehittää ja tiivistää alueelliseen, kaupunkien rajat ylittävään suuntaan. Kaupunkien tulee laatia pyöräliikenteen edistämisohjelmat sekä palkata pyöräliikenteen koordinaattoreita, joiden tehtävänä on sekä oman kaupunkinsa pyöräliikenteen kehittämisestä vastaaminen, että yhteistyö muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien kanssa.

Pyöräliikenne ja matkaketjuajattelu on huomioitava liikennesuunnittelussa. Laadukasta ja turvallista pyöräpysäköintiä tulee rakentaa kattavasti kaikkialle pääkaupunkiseudulle. Pitkäaikaispysäköinnin tulee olla mahdollista suurimmilla joukkoliikenneasemilla. Pyöriä on voitava kuljettaa junissa ja metrossa jatkossakin.

Kaupunkipyöräverkko tulee laajentaa yhtenäisenä järjestelmänä koko pääkaupunkiseudun alueelle. Kaupunkien omien palveluiden ja työpaikkojen tulee aina olla saavutettavissa helposti, turvallisesti ja esteettömästi pyörällä liikkuen. Helsingin kantakaupungin pyöräliikenteen tavoiteverkon valmistumista tulee nopeuttaa siten, että 40 prosenttia siitä on valmiina vuoteen 2025 mennessä ja koko verkko valmistuu vuoteen 2030 mennessä.

Ympärivuotinen pyöräliikenne

Pyöräliikenteen ympärivuotisuus edellyttää ympärivuotista kunnossapitoa ja joka säässä ja kaikkina vuodenaikoina toimivaa pyöräliikenteen infrastruktuuria. Lumi ja sohjo on poistettava pyöräliikenteen pääreiteiltä harjaamalla. Harjaamalla kunnossapidettyä pyöräliikenteen verkkoa on nopeasti laajennettava kattamaan koko pääkaupunkiseutu.

Kaupunkipyöräkausi tulee laajentaa ympärivuotiseksi koko pääkaupunkiseudulla.

Liikenneturvallisuus ja laajennettu plussavisio

Helsingin seudun pyöräilijät edistää niin sanotun plussavision toteutumista, jossa pyöräliikenteen turvallisuutta arvioidaan liikennekuolemien määrän laskemisen sijaan hyötyjen ja haittojen kokonaisuutena (kts. liite 2 & liite 3). Plussavisio siis huomioi myös pyöräilyn tuottamat hyödyt kansanterveydelle: pidentynyt elinikä, parantunut elämänlaatu sekä pienemmät terveydenhuollon kustannukset ja vähentynyt inhimillinen kärsimys.

Laajennamme plussavision koskemaan myös eri liikennemuotojen päästöjä ja niiden ekologisia, alueellisia ja globaaleja vaikutuksia. Liikennepolitiikkaa tulee uudistaa pitkän aikavälin kokonaisvaikutuksiin ja -kustannuksiin perustuen. Liikennepoliittisen päätöksenteon on aktiivisesti torjuttava ilmastonmuutosta ja edistettävä hiilineutraalin liikennejärjestelmän kehitystä. Pyöräliikenne on nähtävä kilpailukykyisenä osana liikennejärjestelmää.

Kokonaisvaltainen liikennepoliittinen uudistus tarkoittaa myös kulkutapaosuuksien muutosta. Kävelyn, pyöräliikenteen ja joukkoliikenteen osuuksien on kasvettava. Siirtymistä osan tulisi tapahtua henkilöautojen osuudesta, kuten Liikenne- ja viestintäministeriön Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma 2018 esittää (kts. liite 2, s. 17).

Tarvitaan rohkeutta, valtiollisen ja kuntatason periaatepäätöksiä, niihin sitoutumista sekä niiden viemistä käytäntöön. Liikennesuunnittelussa tulisi aina ensin suosia kävelyä ja pyöräilyä, sitten joukkoliikennettä ja vasta sen jälkeen muita liikennemuotoja (kts. liite 4).

Liitteet

• Liite 1: Liikennevirasto: Pyöräilyanalyysi henkilöliikennetutkimuksen aineistosta​, s. 21

• Liite 2: Liikenne- ja viestintäministeriö: Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma

• Liite 3: Pyöräliitto: Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma – kysymyksiä ja vastauksia​, → Mikä on liikenteen plussavisio?

• Liite 4: Helsingin kaupunki, Kaupunkisuunnitteluvirasto: Helsingin liikkumisen kehittämisohjelma​, s. 35