24.4.2026

Kannanotot

Kommentti Kruunusiltojen katusuunnitelmaluonnoksista 26.2.2016

Helsingin Polkupyöräilijät toivottaa tervetulleeksi uuden joukkoliikenteen, pyöräliikenteen ja jalankulun siltayhteyden Laajasalosta Helsingin kantakaupunkiin. Jos yhteys toteutetaan hyvin, sillä on merkittävä potentiaali lisätä joukkoliikenteen ja pyöräliikenteen
kulkutapaosuutta. Kruunusillat on askel kohti viihtyisämpää, toimivampaa ja terveellisempää Helsinkiä.

Kruunusillat ovat houkutteleva pyöräliikenteen reitti laajalle joukolle itähelsinkiläisiä. Vaikka Kulosaaren silta voi olla monelle lyhyempi reitti keskustaan, se on epämiellyttävä autoliikenteen metelin ja saasteiden takia. Jotta mittavan siltahankkeen kaikki potentiaali saataisiin hyödynnettyä, Helsingin Polkupyöräilijät kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin.

Kruunusiltoja pitkin kulkee itä­länsisuuntainen baana, ja Aallonhalkojaa pitkin pohjois­eteläsuuntainen baana. Pyöräliikenteen pääsuunta tulee olemaan Kruunusilloilta Sompasaaren läpi Kruununhakaan tai Hakaniemeen ja siitä edelleen muualle kantakaupunkiin ja toisinpäin. Reitti silloilta pohjoiseen Aallonhalkojalle ei ole yhtä merkittävä.

Baanojen verkkosuunnitelmassa [1] on asetettu baanoille muun muassa seuraavia laatukriteereitä:

Baanoilla erotellaan jalankulku aina omalle väylänosalleen rakenteellisesti.
Baanat pyritään suunnittelemaan suoriksi ja mahdollisimman tasaisiksi.
Baanojen tavoitepoikkileikkaus on 4,0 m. Mitta ei sisällä jalankulun tilaa,
erotuskaistaa tai muuta turvaetäisyyttä esimerkiksi kiinteään esteeseen.
Poikkeustapauksena poikkileikkaus voi olla 3,0 m.

Baanat erottuvat muusta pyörätiestöstä rakenteellisten laatutekijöiden, kuten väyläleveyden avulla. Käyttäjän on helppo tunnistaa baanat ja pysyä reitillä pyörätiestön keskinäisen hierarkian turvin. Yhtenevä standardi muodostaa selkeän tunnistettavuuden baanaverkolle.

Väylät suunnitellaan sujuviksi. Sujuvuutta voidaan edistää suorilla yhteyksillä, pysähdysten ja mäkisyyden minimoimisella, laadukkailla eritasoliittymillä muun liikenteen kanssa sekä, väistämissääntöjen tarkistamisilla ja älykkäillä 2 (7) liikennejärjestelyillä risteysalueilla.

Pääsuunta tulisi priorisoida liikenneratkaisussa. Suunnitelmassa kaksisuuntainen pyörätie kulkee Finkensillalla pohjoispuolella ja Kruunuvuorensillalla eteläpuolella. Raitiotien yleissuunnitelmassa sillalla Merihaasta Nihtiin pyörätie on eteläpuolella ja Nihdissä yksisuuntaisina molemmin puolin kiskoja. Pääsuuntaa ajava, keskustan tai Hakaniemen
suunnasta tuleva pyöräilijä joutuu turhaan ylittämään raitiotien kahteen kertaan lyhyellä matkalla Finkensillan ajaksi.

Baanareitille ei pitäisi suunnitella ylimääräisiä mutkia ja kiskojen ylityksiä, etenkin kun kyseessä on kokonaan uusi liikennealue, joka olisi mahdollista suunnitella hyvin. Pyörätien tulisi kulkea Finkensillan eteläreunalla, jolloin keskustasta tai Hakaniemestä itään suuntaava pyöräilijä ei joutuisi kertaakaan ylittämään kiskoja. Idästä keskustaan ajavalle pyöräilijälle
tulee joka tapauksessa yksi ylitys siirryttäessä kaksisuuntaiselta pyörätieltä katuverkkoon. Jos Finkensillalla pyörätie toteutettaisiin eteläreunalla, se voitaisiin myös suojata tuulelta samalla tavalla kuin Kruunuvuorensillallakin.

Korkeasaaren alue on mahdollista suunnitella toimivaksi siten, että pyörätie, jalankulkualueet ja ratikkapysäkki on selvästi eroteltu toisistaan. On valitettavaa, että tätä suunnittelua ei ole tehty, vaan sen sijaan on tyydytty piirtämään pyörätielle mutkia ja kaksi ylimääräistä kiskojen ylitystä. Ylimääräiset mutkat vilkkaasti liikennöidyssä paikassa aiheuttavat epäsujuvuuden lisäksi turhia vaaratilanteita. Myös kiskojen ylittäminen lisää aina kaatumisen riskiä, varsinkin kapeassa paikassa ja yhdistettynä käännökseen.

Mikäli ratkaisua ei muuteta, tulee Korkeasaaressa kiskojen ylitys tehdä loivemmin, 45 asteen kulmassa. Jos käännökset ovat jyrkkiä, pyöräilijät ajautuvat vastaantulevien puolelle. 45 astetta on riittävä jyrkkyys estämään kiskouraan tippumiset. Sitä jyrkempi kääntö kiskojen kohtaamiseen on tarpeeton haittatekijä.

Kaikissa kiskojen ylityspaikoissa tulisi käyttää kumitäytettä kiskourissa pyöräilijöiden turvallisuuden takia.

Finkensillan ratkaisuja suunnitellessa tulee huomioida myös jatko kohti Hakaniemeä, ja miten baana sijoitetaan siellä suhteessa raitiotiehen. Suunnitelmassa piirretty risteys sisältää tarpeettoman jyrkkiä mutkia erityisesti pääsuuntaa itään ajettaessa.

Pyörätien 3­3,25 metrin leveys on ahdas eikä täytä baanoille asetettuja kriteerejä. Lumitilaa ei ole. Leveydessä tulee jo nyt huomioida pyöräliikennemäärien voimakas kasvu. Lyhytnäköinen säästäminen voi tulla myöhemmin kalliiksi. Finkensillalla pyörätien leveys on vain 3 metriä, kun jalankululle on varattu yhteensä 6 metriä. Kruunuvuorensillalla jalankulkuliikenne tulee olemaan vähäistä verrattuna pyöräliikenteeseen ja
raitioliikenteeseen. Pyörätien tulisi olla vähintään 3,5 metriä, baanakriteerien mukaan 4 metriä.

Jos jollain silloista joudutaankin kustannus­ tai muista syistä rajaamaan baana alle nelimetriseksi, penkereellä kulkevalla reitin osuudella siihen ei pitäisi olla mitään syytä. Verkkosuunnitelman mukaisesti baanan tulisi olla nelimetrinen kaikkialla, missä jokin syy ei pakota kapeampaan ratkaisuun.

Pyörätien leveyden merkitys korostuu ylämäessä, jossa ajamisen huojunta lisääntyy, tuulisissa olosuhteissa sekä silloin, kun pyörätie rajoittuu sivuesteeseen. Seinässä kiinni ei voi ajaa, vaan pyöräilijä tarvitsee ympärilleen vapaata tilaa. Helsingin kaupungin pyöräliikenteen suunnitteluohjeen [2] mukaan pyörätien ja kiinteän esteen välissä tulisi olla
noin 0,6 metriä vapaata tilaa.

Kruunuvuorensillalla pyörätien leveys on 3,25 metriä ja pylonin kohdalla vain 3,15 metriä. Pyloni ja raitiotien pyörätiestä erottava kaide ovat aivan pyörätiessä kiinni, jolloin ne efektiivisesti kaventavat pyörätietä noin puoli metriä. Tällöin kaksi pyöräilijää ei enää mahdu turvallisesti tai mahdollisesti lainkaan kohtaamaan. Polkupyörän tai peräkärryn suurin sallittu leveys on 1,25 metriä. Kun otetaan huomioon turvaetäisyys sivuesteeseen, pyörätien leveys alittaa jopa baanakriteerien ehdottoman minimin, joka on 3 metriä + vapaa tila. Käytännössä keskustan suuntaan ajavat pyöräilijät joutuvat sivuesteen takia ajamaan osittain vastaantulijoiden kaistalla.

Penkkejä tai muita rakenteita ei tule sijoittaa liian lähelle pyörätien reunaa, vaan vapaata tilaa tulee jättää noin puoli metriä.

Pyörätie tulisi kauttaaltaan erottaa jalkakäytävästä matalalla, viistolla reunakivellä niin, että pyörätien ja jalkakäytävän väliin muodostuu pieni tasoero. Nykyisessä suunnitelmassa tasoero on osalla matkaa, mutta ei kaikkialla.

Jos pyörätielle joudutaan sijoittamaan sadevesikouru, se tulee sijoittaa aivan pyörätien reunaan, niin ettei se kavenna käytettävissä olevaa kapeaa tilaa entisestään. Mahdollisen sadevesikourun pinnan tulee olla sellainen, että sen päällä pystyy ajamaan turvallisesti. Se ei saa olla liukas eikä se saa aiheuttaa tärähdystä sen yli tai sitä pitkin pyöräiltäessä. Esimerkkejä pyöräilyn kannalta huonoista sadevesikouruista löytyy Länsilinkistä tai Salomonkadulta.

Valaistuksessa tulee huomioida pyörätie. Havainnekuvien mukaan vain raidealue on valaistu, mutta pyörätietä ei. Erityisesti pylonin kohdalla valaistusta ei ole lainkaan. Pyörätien valaisimet tulee sijoittaa tien yläpuolelle.

Vuorovaikutusraportti 26.4.2016