17.5.2023
Pyöräilyinfo

“Perillä ihan koko matkan ajan”

Kuva: Teemu Kivekäs

“Pyörämatkailussa parasta on vapaus”, kertoo vuodesta 2011 aktiivisesti pyörämatkaillut Tiina Alestalo. “Pyörän selässä ei tarvitse erikseen pysähtyä kokemaan ja näkemään, siinä on koko ajan luonnon ympäröimänä.” 

Suomen kesä ja pyörämatkailun kuumin sesonki lähestyvät. Mutta kuinka pääsisin alkuun pyörämatkailussa? Minne lähteä, kuinka suunnitella reitti ja kuinka varustautua matkaan? Suosituimman pyörämatkailusesongin kunniaksi Hepo haastatteli kuutta fillarireissujen konkaria, jotka ystävällisesti jakoivat vinkkinsä kaikkien pyörämatkailusta kiinnostuneiden iloksi ja hyödyksi.

Kaikki haastattelemamme konkarit kannustavat yhteen ääneen tarttumaan rohkeasti pyörää sarvista ja lähtemään tien päälle. Pyörämatkan ei tarvitse olla valtava haaste tai pitkä seikkailu, vaan jo lyhyemmälläkin ja lähiympäristöön suuntautuvalla retkellä voi kokea suuria elämyksiä. Eikä pyörämatkailijan tittelistäkään kannata ottaa suuria paineita.

Marja Rikaniemen ensimmäinen pyörämatka oli Päijänteen ympäriajo Jopolla 1970-luvun alussa.

“Pyörämatkailija kuulostaa turhan juhlavalta – olen ollut elämäntapapyöräilijä pienestä pitäen”, luonnehtii jo 1970-luvulla pyöräreissannut Marja Rikaniemi. “Ja jos yhtään mieli tekee, niin kannattaa lähteä”, vahvistaa Sari Roos, joka aloitti pidempien pyörämatkojen tekemisen vuonna 2017, “sillä tämä ei ole niin juhlallista, että pitäisi olla hirveän hyvä kunto tai valtavat varusteet.”

Kipinä pyörämatkailuun voikin syttyä hyvin arkisista kokemuksista. Henri Hannula kertoo hankkineensa Tunturi-pyöränsä ja sivulaukut joka kelin työmatkapyöräilyyn. Arkipyöräily maistui, nälkä kasvoi syödessä ja pian Hannula polkikin jo mökilleen. “Nyt olen ihan koukussa. Pyörämatkailu on todella kiva lisä elämään, pitää hyvässä kunnossa ja tarjoaa omaa aikaa”, kertoo Hannula.

Osa pyörämatkailun harrastajista kokee, että varsinainen pyörämatkailu tarkoittaa matkoja, joilla yövytään. Toisaalta myös aivan lähiympäristöön suuntautuvan fillarireissun voi hyvällä syyllä laskea pyörämatkailuksi. “Kaikki missä on eväät mukana!” määrittelee Henri Hannula, ja jatkaa, että “ihan vaikka vain matka lähiluontoon voi olla matkailua.” “Mielestäni sekin on pyörämatkailua, että menet vähän kauempana sijaitsevaan kahvilaan päiväretkelle – tai vaikka polkaiset yhdeksi yöksi Porvooseen”, linjaa puolestaan Anniina Vikman

Mutta jos matka voi suuntautua lähiluontoon tai -kaupunkiin, voi se suuntautua myös kaukomaille. Tiina Alestalo aloitti ulkomaanpyöräilynsä lukion jälkeen pyöräillessään kaverinsa kanssa viidessä päivässä Tukholmasta Helsingborgiin. Tätä nykyä hän tekee vuosittain yhden pitemmän ulkomaanmatkan ja pyöräilee Virossa joskus useammankin kerran vuodessa. 

Henri Hannula hankki Tunturinsa vedenpitävine sivulaukkuineen joka sään työmatkakulkuvälineeksi, mutta innostuikin pyörämatkailusta ja bikepackingistä.

Missä yöpyä? Mitä pakata mukaan?

Pyörämatkailun määritelmiä on monenlaisia, ja niin on myös mahdollisuuksia yöpymiseen pyöräreissujen yhteydessä. Moni vastaaja kertoo haluavansa olla omavarainen majoituksensa suhteen – mikä tarkoittaa teltan, makuupussin ja muiden yöpymisvälineiden kuljettamista mukana. Toisaalta moni kertoo yöpyvänsä mielellään myös hotelleissa tai muissa majoitusliikkeissä. “Hotellissa olen saanut aina pyörän mukaan huoneeseen tai vaihtoehtoisesti valvottuun varastoon. Kannattaa rohkeasti kysyä vastaanotosta, pyörästä on aina pidetty aivan yhtä hyvää huolta kuin matkustajasta itsestäänkin”, vinkkaa Sari Roos.

Teltta ja muut yöpymisvälineet on kuitenkin hyvä olla mukana esimerkiksi välinerikon ja tien päälle jäämisen varalta, vaikka suunnittelisi hyödyntävänsä majoituspalveluita. Vastaavasti myös lähtökohtaisesti omatoimista majoittumista suosivalla on lupa ja vapaus halutessaan nauttia hotellien ja muiden vastaavien palveluista, esimerkiksi “kelin luvatessa täyttä myräkkää, tai halutessani ottaa välipäiviä”, muistuttaa Henri Hannula.

Anniina Vikman suosii majoituksina bed & breakfast -paikkoja, mutta myös hotellit – ja vaihtoehtoisesti teltta tai riippumatto – kelpaavat.

Sopiva majapaikka on tärkeä osa pyörämatkailua, mutta vielä tärkeämpi lienee itse kulkupeli. Pyörätyyppejä ja -malleja löytyy jokaiseen lähtöön, ja juuri se oikea löytynee vain kokeilemalla. Yksinkertaisena nyrkkisääntönä Tiina Alestalo toteaa, että parhaiten pyörämatkailuun “soveltuu sellainen pyörä, jolla itse tykkää kulkea.” Pyörän valinnassa kannattaa huomioida oma kuntotasonsa, sillä “mitä huonompi kunto – sitä parempi pyörä” on Alestalon mukaan hyvä muistisääntö.

Mallista ja pyöräilijän kunnosta riippumatta pyörän on kuitenkin syytä olla hyvässä kunnossa ennen matkaan lähtöä. Jos pyörän huoltaminen itse ei onnistu tai huvita, löytyy ammattilaisia onneksi joka lähtöön. Marja Rikaniemi kertoo käyttävänsä pyöränsä hyvässä huollossa ennen pyöräretkelle lähtöä, sillä “palveluita saa käyttää.” Hepon jäsenenä saatkin alennuksia muun muassa useista pyörähuoltoja tekevistä yrityksistä. Jos vaikkapa teltan kuljettaminen pyörälaukussa ei miellytä, on – toki ajo-olosuhteiden salliessa – myös peräkärry mahdollinen, kertoo Marja Rikaniemi, ”paino jakautuu näin tasaisemmin. Lisäksi peräkärryn kansi on oiva ruokapöytä matkan varrella.”

Myös ruokailun suhteen oikeita ratkaisuja on yhtä monta kuin pyörämatkailijoita. Moni kertoo nauttivansa mielellään reitin varrella olevista palveluista, mutta palveluiden saatavuus luonnollisesti vaihtelee ajan ja paikan mukaan. “Etelässä ruokapaikkoja on vielä runsaammin, mutta pohjoisessa ja idässä voit ajaa satakin kilometriä ja on ihan autiota – ei palveluita”, muistuttaa Sari Roos. Omia eväitä ja ruoanvalmistusvälineitä onkin syytä pitää mukana, vaikka ajatus olisikin nauttia myös ravitsemusliikkeiden palveluista. “Aina kannattaa olla varautunut välipaloilla, jos energiatasot alkavat hävitä”, muistuttaakin Anniina Vikman. Ruoan ja juoman suhteen vain mielikuvitus ja oma maku on rajana. Sen vahvistaa Teemu Kivekäs, jonka pyörämatkailuvarustukseen kuuluu muun muassa kahvimylly. Mikäpä sen ihanampaa, kuin heräillä luonnon siimeksessä vastajauhetun kahvin tuoksuun ja makuun. 

Haastatellut korostavat myös juomaveden merkitystä. Sopivaa määrää on vaikea yliarvioida, ja varastoja onkin syytä täydentää aina tilaisuuden tullen. Etenkin pohjoisempana vettä voi olla saatavilla myös luonnosta, mutta tämä luonnollisesti edellyttää suodattimen käyttöä, keittämistä – ja tietämystä siitä, mitä on tekemässä. Muonan suhteen Henri Hannula vinkkaa, ettei vettä kannata kantaa mukana ruoan muodossa, vaan hyödyntää kuivaruoan – vaikka itsetehdyn sellaisen – mahdollisuuksia. “Ja sittenhän voi kalastaa itse”, naurahtaa virveliä usein matkoillaan mukana pitävä Hannula, “toki lupien tulee olla silloin kunnossa.” 

Vaikka Teemu Kivekäs hyödyntää retkillään kahvila- ja ravintolapalveluita, on hän kuitenkin myös omavarainen ruoan ja juoman suhteen: mukana pyörälaukussa kulkee niin paistinpannu kuin kahvimyllykin.

Ruoan ja juoman lisäksi asianmukaiseen pyörämatkailuvarustukseen kuuluu monia muitakin hyödyllisiä, ellei välttämättömiä, tarvikkeita. Konkareiden mainintoja keräsivät muun muassa pumppu, renkaanpaikkausvälineet ja kevyt valikoima työkaluja – ja osaaminen niiden käyttöön. Jos tarvittavien työkalujen valikoima on epäselvä, voi vinkkejä kysellä pyörähuoltoliikkeestä. Vaikka paikkausvälineet ja perustyökalut onkin hyvä pitää matkassa mukana, ei teknisistä asioista kannata ottaa liian suurta stressiä. “En ole tekniikan ihmelapsi, mutta aina on päästy kotiin”, vahvistaa Sari Roos. 

Myös vaatetukseen ja vaihto- ja sadevaatteiden sekä toisaalta aurinkolasien ja -rasvan määrään ja laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Henri Hannula puolestaan muistuttaa ensiapuvälineiden tarpeellisuudesta sillä “vaikka niitä ei itse tarvitsisi, saattaa joku muu tarvita. Ensiapulaukku pitäisikin olla jokaisella matkailijalla mukana.” 

Minne matkustaa?

Reittivalinnat ovat merkityksellisiä paitsi kohteiden ja palveluiden, mutta myös itse ajokokemuksen kannalta. Moni haastatelluista korostaa sitä, että vähempiliikenteiset tiet ovat reitteinä usein vilkkaita valtaväyliä huomattavasti miellyttävämpiä ja turvallisempia. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että mitä pienempi on tien numero, sitä vilkkaampi se lähtökohtaisesti on. Kannattaakin pyrkiä välttämään yksi- ja kaksinumeroisia valta- ja kantateitä, ja hakeutua pienemmille väylille. Siinäkin on tosin riskinsä, sillä “isoja teitä vältellessään päätyy pienille teille – jotka ovat joskus todella pieniä,” kertoo Anniina Vikman, “mutta jos menee pieleen, niin jääpähän hyvä tarina kerrottavaksi!”

Tien luokitus ei toki vielä kerro sen tarkemmista ominaisuuksista, kuten pientareen leveydestä ja kunnosta. Google Maps ei sekään aina tunne tien laatua, joten perinteinen tiekartasto on mainio kumppani pyörämatkailijoille. “Suunnitteluvaiheessa paperikartta on ehdoton työväline! Se auttaa hahmottamaan isoja kokonaisuuksia. Perinteinen kartta on myös hyvä virran loppuessa tai käydessä vähiin”, vahvistaa Teemu Kivekäs. Tiekarttojen ohella myös pienemmän mittakaavan Retkeily GT -kartat ovat mainioita, sillä ne kertovat paremmin myös teiden laadusta ja päällysteestä sekä muun muassa kiinnostavista retkeilykohteista matkan varrella. Myös Googlen Streetview -palvelusta voi olla hyötyä pientareen ja päällysteen tarkempaa kuntoa ja laatua arvioidessa. Moni myös käyttää mobiililaitetta pyörämatkan navigoinnissa. Navigointiin on olemassa varta vasten suunniteltuja sovelluksia: Ride with GPS -sovellusta hyödyntää muun muassa Bikelandin South by cycle -reitistö. Vastaavasti ravintola- ja majoituspalveluiden tietoja löytää navigoinnin ohella Komoot -sovelluksesta.

Vuodesta 2011 pyörämatkaillut Tiina Alestalo reissaa aktiivisesti niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hän suosittelee Viroa aloittelevan pyörämatkailijan ulkomaankohteeksi.

Apua reittivalintoihin kannattaa kysyä myös paikallisilta. Monesti paikalliset tuntevat hyvin pyöräilylle sopivat reitit ja osaavat neuvoa vähäliikenteisemmille teille. “Joskus on mopopoika lähtenyt ajamaan edellä ja näyttämään reittiä – myös paikalliset mummot ovat polkaisseet mukaan ja vieneet vaikkapa hotellille”, muistelee Roos.

Matkaa ei ole pakko taittaa pelkästään pyörän satulassa. Esimerkiksi julkisten liikennevälineiden yhdistäminen pyörämatkaan on mainio tapa. “On joskus puuduttavaa aloittaa matka samalla parinkymmenen kilometrin taajama-ajolla. Siksi nousen usein junan kyytiin ja matkustan lähemmäksi haluttuja matkailuseutuja”, kertoo Kivekäs. Juna onkin mukava pyörämatkailun apuväline, mutta pyöräpaikka kannattaa varata ajoissa. Myös Anniina Vikman kertoo kulkeneensa julkisilla esimerkiksi Mikkeliin matkatessaan Saimaalle ja vastaavasti Turkuun reissatessaan Ahvenanmaalle.

Ahvenanmaa onkin suosittu pyörämatkailukohde. Anniina Vikman mainitsee saarimaakunnan hyviksi puoliksi tasaisuuden, meren läheisyyden, vähäisen liikenteen ja runsaat palvelut. Rautateitse onnistuu siirtyminen myös esimerkiksi Saloon, josta alkaa toinen merellinen pyöräily-ympäristö, Teemu Kivekkään suosikki, Rannikkoreitti. Salon, Kemiönsaaren, Hangon ja Tammisaaren alueella risteilevä reitti on verrattavissa tunnettuun Turun saariston rengastiehen, mutta Kivekkään mukaan Rannikkoreitti on opasteidensa ja palveluidensa puolesta jopa rengastietä parempi pyörämatkailureitti.  “Rannikkoreitillä on paljon Bikelandin tervetuloa pyöräilijä -yhteistyöyrityksiä, jotka tarjoavat palveluita ja esimerkiksi huoltovälineitä pyöräilijöille. Myös laivayhteys Kasnäsistä Bengtskärin majakkasaaren kautta Hankoon on kokemisen arvoinen”, vahvistaa Kivekäs. Majapaikat kannattaa toki varata nekin ajoissa.

Sari Roos kertoo pyöräilleensä lapsesta asti, mutta pidempiä pyörämatkoja hän on tehnyt vuodesta 2017. Hän viihtyy koillisemman ja pohjoisemman Suomen loivissa mäissä ja rauhassa. Kuva: Sari Roosin albumi.

Myös Marja Rikaniemi kertoo pitävänsä kiertoreiteistä. Hän mainitsee paikallisena esimerkkinä Tuusulanjärven kierron ja hivenen pitempänä reissuna Saimaan ympäriajon: “eteläpuoli on jo kierretty, seuraavaksi sitten pohjoinen. Ympyräreiteissä kiehtoo nähdä, mitä toisella puolella on”, vahvistaa Rikaniemi. Sari Roos puolestaan kehuu Koillismaan pyöräilymaastoja. “Kuusamon ja Posion seudulla mäet ovat ihanan loivia”, eikä pohjoisin Suomikaan ole hassumpi: “Saariselän ja Utsjoen välillä sielu lepää maisemissa ja rauhassa, eikä liikennettäkään ole liiaksi.” 

Paljonko päivässä?

Kuinka pitkä on sitten sopiva päivämatka? Yleisellä tasolla haastattelemamme pitivät noin sadan kilometrin päivämatkaa jonkinlaisena maksimina. Osviittaa voi ottaa myös omasta arkipyöräilystään. Marja Rikaniemi luonnehtii sopivan päivämatkan olevan noin nelinkertainen arkiseen työ- tms. matkaan verrattuna.

Sopivaan päivämatkaan vaikuttavat luonnollisesti myös olosuhteet. Tiina Alestalo kertoo keskimääräisen matkan olevan hänen pyörämatkoillaan noin 50–70 kilometriä päivässä, mutta vuoristoisissa olosuhteissa, esimerkiksi Albaniassa tai Kroatiassa se laskee 30 kilometriin päivässä. Vastaavasti tasaisella maastolla ja hyvällä pyöräilyinfrastruktuurilla siunatuissa Alankomaissa matka saattaa olla sadan kilometrin luokkaa. Henri Hannula korostaa nautinnollisuutta, ja sitä, ettei kilometrimäärää pidä miettiä kilpailullisessa mielessä. Ideologiana onkin syytä pitää sitä, ”että se ei ole matka vaan vauhti, mikä tappaa”, kiteyttää Sari Roos.

Kehitettävääkin löytyy

Vaikka Suomesta löytyy upeita pyörämatkailureittejä pidemmille ja lyhyemmillekin matkoille, on maassamme edelleen kuitenkin myös runsaasti kehitettävää fillariturismin näkökulmasta. Useampi haastateltavistamme mainitsi ongelmakohtana teiden kapeat tai jopa olemattomat pientareet sekä niiden huonon kunnon. “Suomessa keskitytään tätä nykyä vain pyöräteihin. Pyörämatkailun suhteen niistä ei kuitenkaan ole niin iloa, vaan tärkeämpää olisi saada kunnolliset pientareet pitemmille osuuksille”, muistuttaa Tiina Alestalo.

Myös liikennekulttuurissa on valitettavasti edelleen kehitettävää, kuten myös opastuksessa, sillä “taajamien ulkopuolella pyöräreittien opastus on olematonta”, jatkaa Alestalo. Jokaisella pyöräilijällä onkin oma tärkeä panoksensa paremman pyöräilyinfrastruktuurin ja -kulttuurin luomisessa, sillä, kuten Marja Rikaniemi muistuttaa, “mitä enemmän meitä pyöräilijöitä on liikenteessä, sen paremmin meidät pyöräilijät otetaan huomioon.” 

Yksin vai yhdessä?

Yksi pyörämatkailun – kuten matkailun yleensäkin – suurista kysymyksistä on matkaseura: reissatako ylhäisessä yksinäisyydessään vai hyvässä seurassa? Molemmissa on puolensa; moni haastatelluista korosti yksin tehtävien matkojen tuottamaa vapauden tunnetta ja oman ajan arvoa. Yksin tai kaksin on luonnollisesti myös helpompi elää hetkessä ja muuttaa suunnitelmia hetken mielijohteesta. “Isommalla porukalla ei oikein voi improvisoida, ja kaveriporukallekin pitää suunnitella reitit ja yöpymispaikat etukäteen”, toteaa Tiina Alestalo. Siitä huolimatta hän sanoo pyöräilevänsä mieluummin porukassa kuin yksin. Jos vaikkapa vauhti ei miellytä, ryhmästä voi tehdä irtiottoja – kukaan ei pakota polkemaan koko matkaa samaa vauhtia. 

Ryhmässä pyöräily tarjoaakin yhteisöllisyyttä ja uusia pyöräily-ystäviä. Mistä sitten löytää seuraa pyöräretkille? Sari Roos vinkkaa selvittämään, jos esimerkiksi omalla mökkipaikkakunnalla olisi aktiivisia pyöräilynharrastajia. Niin ikään esimerkiksi Hepon aktiivisessa Facebook-ryhmässä voi kysellä pyöräilyseuran perään, lupaa järjestön toiminnanjohtaja Henni Ahvenlampi. Myös omasta ystäväpiiristä voi löytää pyöräilystä innostuvia. Tiina Alestalo kertoo puhuneensa ystävilleen pyörämatkailusta – ja hehän innostuivat, ja pääsipä Tiina järjestämään heille reissun Viroon. 

Laivayhteyttä Kemiönsaaren Kasnäsistä Bengtskärin majakkasaarelle ja Hankoon kelpaa hyödyntää osana pyörämatkaakin. Kuva Teemu Kivekäs.

Merta edemmäs pyöräilemään

Ulkomaanmatkoille hyviä reittejä voi löytää esimerkiksi matkatoimistojen ja muiden matkanjärjestäjien avustuksella. Esimerkiksi Albaniassa pyöräillyt Tiina Alestalo kehottaa etsimään matkanjärjestäjiä netistä, ja ottamaan suoraan yhteyttä pienempiin toimijoihin. Ne pystyvät usein järjestämään edullisempia ja räätälöitävissä olevia matkapaketteja. Lisäksi  Alestalo vinkkaa Keski-Euroopassa tarjolla olevista valmiista reittipaketeista, joilla ei kuitenkaan ole opasta mukana, jolloin matkan hinta tulee edullisemmaksi.

Helppo ja mukava aloittelijan omatoiminen ulkomaankohde löytyy kuitenkin lähempää – nimittäin etelänaapuristamme. “Viro on todella turvallinen ja helppo pyöräilykohde. Autoilijat suhtautuvat pyöräilijöihin ystävällisesti, reitit ovat hyviä ja hintataso edullinen”, luonnehtii maassa liki vuosittain pyöräilevä Alestalo.

Aloittelevan pyörämatkailijan kannattaa varustautua ja suunnitella reissunsa huolella, mutta liikoja paineita on turha ottaa. Arkipyöräilykokemus ja toimiva sekä huollettu polkupyörä riittävät pitkälle. “Jos jaksat arkipyöräillä rankan työpäivän jälkeen kotiin, tiedät miltä pyöräily pitkän matkapäivän päätteeksi tuntuu”, luonnehtii Teemu Kivekäs. Kokeile, hyödynnä julkisia liikennevälineitä, tarkasta tuulen suunta ja polje myötätuuleen, sillä “kaikki pärjäävät kyllä”, painottaa Sari Roos.

Tärkeää on myös muistaa, että pyöräilet itsesi takia, et muiden. Suorituspaineita ja kilometritavoitteita on turha ottaa, vaan nauttia matkasta. “Tärkeintä on nauttia matkasta. Joskus itse määränpää saattaa hienon matkan jälkeen tuntua toisarvoiselta!” päättää Kivekäs. Myös Marja Rikaniemi toteaa olevansa “perillä ihan koko matkan ajan.” 

Teksti: Lauri Kervinen. Kuvat: Lauri Kervinen, ellei toisin mainittu.

Vinkkejä pyörämatkailuyrityksistä ulkomailla

Tunnetko jo Helsingin seudun pyöräilijät eli Hepon?

Olemme pääkaupunkiseudulla pyörällä liikkuvien yhteisö ja edunvalvoja. Tavoitteenamme on parantaa pyöräilyn edellytyksiä ja tehdä pääkaupunkiseudusta viihtyisämpi, turvallisempi ja sujuvampi paikka elää ja liikkua. Kaikki pyöräilevät ja pyöräilystä kiinnostuneet ovat tervetulleita joukkoomme.

Jos koet, että pyöräilyolosuhteisiin pitäisi vaikuttaa, liity Hepon jäseneksi. Tule mukaan toimintaan tai rivijäseneksi.

Hepon jäsenenä pääset hyödyntämään rahanarvoisia jäsenetuja, joilla mm. huollatat niin pyörää kuin pyöräilijääkin mukavilla alennuksilla. 30 euron vuosijäsenmaksu maksaa itsensä nopeasti takaisin. Liittymällä jäseneksi viimeistään 29.9.2023 klo 23.59 olet mukana Helkaman sähköavusteisen polkupyörän arvonnassa (arvo jopa 3 299€).

Helsingin seudun pyöräilijät ry, tuttavallisemmin Hepo, on pyöräilyn edistämiseen keskittynyt kansalaisjärjestö, jolla on yli 1550 jäsentä. Pyrimme vaikuttamaan lainsäädäntöön ja liikennesuunnitteluun niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla. Puoluepoliittisesti Hepo on sitoutumaton. Vaikuttamisen ohella myös pyöräretkien järjestäminen on ollut alusta alkaen näkyvä ja merkittävä osa Hepon toimintaa. Pyöräretket löytyvät retket-sivulta.

Tulevat tapahtumat

Su 1.10. klo 10:30 – 14:30

Sunnuntairetki

Rento sunnuntairetki, tarkemmat tiedot https://hepo.fi/toiminta/retket/

Retket ovat maksuttomia ja kaikille avoimia. Retkille osallistuminen ei vaadi Hepon jäsenyyttä, eikä retkille tarvitse ilmoittautua erikseen. Retken osallistujia ei ole vakuutettu. Hepon retkille on ominaista maltillinen ajovauhti, rento tunnelma ja viihtyisät taukopaikat.


Maunulan maja, Metsäläntie 9, 00620 Helsinki, Suomi
Su 8.10. klo 10:30 – 14:30

Sunnuntairetki

Rento sunnuntairetki, tarkemmat tiedot https://hepo.fi/toiminta/retket/

Retket ovat maksuttomia ja kaikille avoimia. Retkille osallistuminen ei vaadi Hepon jäsenyyttä, eikä retkille tarvitse ilmoittautua erikseen. Retken osallistujia ei ole vakuutettu. Hepon retkille on ominaista maltillinen ajovauhti, rento tunnelma ja viihtyisät taukopaikat.


Maunulan maja, Metsäläntie 9, 00620 Helsinki, Suomi
Ma 9.10. klo 17:00 – 19:00

Hallituksen kokous

Polkimo, Iso Roobertinkatu 3-5 A 22, 00120 Helsinki
Su 15.10. klo 10:30 – 14:30

Sunnuntairetki

Rento sunnuntairetki, tarkemmat tiedot https://hepo.fi/toiminta/retket/

Retket ovat maksuttomia ja kaikille avoimia. Retkille osallistuminen ei vaadi Hepon jäsenyyttä, eikä retkille tarvitse ilmoittautua erikseen. Retken osallistujia ei ole vakuutettu. Hepon retkille on ominaista maltillinen ajovauhti, rento tunnelma ja viihtyisät taukopaikat.


Maunulan maja, Metsäläntie 9, 00620 Helsinki, Suomi
Ke 18.10. klo 17:00 – 19:00

Vaikuttamisryhmän kokous

Tervetuloa Hepon vaikuttamisryhmän kokoukseen Polkimolle ma 2.10. klo 17-19. Tapaamiseen voi osallistua myös etäyhteydellä. Kokouksessa keskustellaan ajankohtaisista pyöräliikenteeseen liittyvistä aiheista. Esityslistan luonnos: https://docs.google.com/document/d/1bO8yNBPE1aVOK7If3QVKVmYYHGBKvOi95QIKH62EgJk/edit Hepon vaikuttamisryhmä suunnittelee ja toteuttaa yhdistyksen vaikuttamistoimintaa yhdistyksen kokouksien vetämien suuntaviivojen mukaisesti. Vaikuttamisryhmä laatii kannanottoja, kommentteja, mielipidekirjoituksia ja blogeja yhdistyksen puolesta. Lisäksi vaikuttamisryhmä tapaa virkamiehiä ja poliitikkoja, toteuttaa kampanjoita ja tarvittaessa mielenosoituksiakin. Työ tehdään pääasiassa vapaaehtoispohjalta. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan Hepon vaikuttamisryhmään. Paikka: Iso Roobertinkatu 3-5 Sisäpihan/porttikongin kautta sisään, summeri "Kuvasto, Suomen Taiteilijaseura, Pyöräliitto, Pyöräilykuntien verkosto" 2. Krs. Tapaamiseen voi osallistua etäyhteydellä tämän linkin kautta: meet.google.com/apf-baot-yzd Tapahtuma Facebookissa: https://fb.me/e/3Yc4f9k6U Join with Google Meet: https://meet.google.com/apf-baot-yzd Or dial: (FI) +358 9 23132950 PIN: 734581312# More phone numbers: https://tel.meet/apf-baot-yzd?pin=8950667568971&hs=7 Learn more about Meet at: https://support.google.com/a/users/answer/9282720

Kalenteri