Liikennepoliittinen ohjelma

Hyväksytty syyskokouksessa 22.10.2025

Helsingin seudun pyöräilijöiden visiona on pääkaupunkiseutu, jossa
pyöräliikenne on kilpailukykyinen ja luonteva osa kaupunkiliikennettä.
Pyöräliikenteen tulee olla mahdollisimman monen ulottuvilla iästä tai muista
seikoista riippumatta.

Edistämme kestävää, ekologista, taloudellista, toimivaa, tasa-arvoista ja
pääkaupunkiseudun asukkaiden näkökulmasta miellyttävää ja mielekästä
kaupunkiliikennettä. Edistämme pääkaupunkiseudun kaupunkien, Suomen ja
EU:n tavoitteita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä olemme
suunnannäyttäjänä hiilineutraalin, terveellisen, puhtaan ja turvallisen
kaupunkiliikenteen puolesta.

Tavoitteemme on, että kaikista pääkaupunkiseudulla vuoden aikana tehdyistä
matkoista vähintään 15 prosenttia kuljetaan pyörällä vuonna 2030.

Suurin potentiaali pyöräliikenteen osuuden kasvattamisessa on työ-, ostos- ja
kyyditsemismatkoissa, lyhyillä alle viiden kilometrin matkoilla [1] sekä talvella
kuljetuilla matkoilla. Sähköavusteiset pyörät mahdollistavat yhä pidemmät
matkat omalla voimalla kuljettavaksi.

Tärkeimpiä keinoja pyöräliikenteen suosion lisäämiseksi ovat rahoituksen
lisääminen ja kaupunkikohtaiset pyöräliikenteen budjetit, laadukkaat
pyöräliikenteen ratkaisut, ympärivuotisen pyöräliikenteen kehittäminen sekä
laajennetun plussavision soveltaminen liikennepolitiikassa.

KAUPUNKIKOHTAISET PYÖRÄLIIKENTEEN
BUDJETIT

Pyöräliikenteen rahoituksen tulee noudattaa YK:n suositusta, jonka mukaan 20
prosenttia liikenneinvestoinneista käytetään pyöräliikenteen ja kävelyn
investointeihin.

Pyöräliikenteen rahoituksen tulee olla erillinen muista liikennemuodoista, mikä
edistää pyöräliikenteen investointien parempaa suunnittelua sekä parempia
toteutuneita ratkaisuita.

Jokaisella pääkaupunkiseudun kaupungilla tulee olla YK:n suositusten mukainen
ja erillinen, vain pyöräliikenteelle varattu pyöräliikenteen budjettinsa.

LAADUKKAAT PYÖRÄLIIKENTEEN RATKAISUT

Pääkaupunkiseudulle tulee laatia yhtenäiset pyöräliikenteen laatu-, suunnittelu-,
arviointi-, kehittämis- ja seurantakriteerit. Kriteereissä tulee huomioida
väylähierarkia, ratkaisuiden tarkoituksenmukaisuus, liikennemäärät,
kunnossapito, turvallisuus sekä pyöräliikenteen miellyttävyys ja
houkuttelevuus.

Pyöräliikenteen infrastruktuurin toteutuksen tulee olla pitkäjänteistä,
suunnitelmallista ja käytännöiltään yhtenevää. Sitä tulee arvioida ja kehittää
säännöllisin väliajoin.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää pyöräliikenteen risteys- ja
poikkeusjärjestelyihin. Lisäksi tulee huomioida pyörällä liikkuvien erilaiset
tarpeet, kuten lasten ja vanhusten liikkuminen, pyörälogistiikka ja
työmatkaliikenne.

Pääkaupunkiseudun pyöräliikenteen suunnittelua, toteutusta ja kunnossapitoa
tulee kehittää ja tiivistää alueelliseen, kaupunkien rajat ylittävään suuntaan.
Kaupunkien tulee laatia pyöräliikenteen edistämisohjelmat sekä palkata
pyöräliikenteen koordinaattoreita, joiden tehtävänä on sekä oman kaupunkinsa
pyöräliikenteen kehittämisestä vastaaminen, että yhteistyö muiden
pääkaupunkiseudun kaupunkien kanssa.

Pyöräliikenne ja matkaketjuajattelu on huomioitava liikennesuunnittelussa.
Laadukasta ja turvallista pyöräpysäköintiä tulee rakentaa kattavasti kaikkialle
pääkaupunkiseudulle. Pitkäaikaispysäköinnin tulee olla mahdollista suurimmilla
joukkoliikenneasemilla. Pyöriä on voitava kuljettaa junissa ja metrossa
jatkossakin.

Kaupunkipyöräverkko tulee laajentaa yhtenäisenä järjestelmänä koko
pääkaupunkiseudun alueelle. Kaupunkien omien palveluiden ja työpaikkojen
tulee aina olla saavutettavissa helposti, turvallisesti ja esteettömästi pyörällä
liikkuen.

Helsingin kantakaupungin pyöräliikenteen tavoiteverkon ja seudullisen
baanaverkon valmistumista tulee nopeuttaa siten, että koko verkko valmistuu
vuoteen 2030 mennessä.

YMPÄRIVUOTINEN PYÖRÄLIIKENNE

Pyöräliikenteen ympärivuotisuus edellyttää ympärivuotista kunnossapitoa, ja
joka säässä ja kaikkina vuodenaikoina toimivaa pyöräliikenteen infrastruktuuria.
Aktiivinen liikkuminen ympäri vuoden tuo merkittäviä hyötyjä niin yksilölle kuin
koko yhteiskunnalle.

Talvikunnossapidon tavoitteena tulee olla, että väylät ovat kaikenikäisten ja
-tasoisten kulkijoiden käytettävissä esteettömästi ympäri vuorokauden. Väylän

pitäminen sujuvana ja turvallisena edellyttää useita toimenpiteitä, jotka on
toteutettava laadukkaasti ja tiheästi:

• Irtolumi pitää poistaa väylältä viipymättä auraamalla tai harjaamalla.
• Polanne eli asfaltin päällä oleva kova lumikerros tulee pitää
  mahdollisimman ohuena (muutamia millimetrejä) tai poistaa kokonaan,
  jotta ajettava pinta on kova, tasainen ja karhea.
• Väylän kallistukset on toteutettava niin, että sulava lumi ei valu väylälle
  muodostaen jäätyviä lammikoita.
• Haastavissa keliolosuhteissa pelkkä auraus tai harjaus ei aina riitä
  pitämään väylän pintaa riittävän karheana, jolloin saatetaan tarvita
  liukkaudentorjuntaa. Väärin toteutettu tai ajoitetettu liukkaidentorjunta
  saattaa kuitenkin jopa huonontaa väylän sujuvuutta ja turvallisuutta.

Kunnossapitolain yleisesti tunnustetut ongelmat tulisi korjata uudistamalla
kunnossapitolaki. Kunnossapitotyön tilaajien tulisi varmistaa että kannustimet
ja sanktiot ovat kohdallaan ja että laatua valvotaan uskottavasti. Pyöräväylillä
on oltava autoliikenteestä erillinen kunnossapitoluokitus, joka ohjaa
kunnossapidon priorisointia. Pääreiteillä on toteutettava seudullista
reittipohjaista kunnossapitoa yli kunta- ja vastuualuerajojen.

Kaupunkipyöräkausi tulee laajentaa ympärivuotiseksi koko
pääkaupunkiseudulla.

LIIKENNETURVALLISUUS JA LAAJENNETTU
PLUSSAVISIO

Helsingin seudun pyöräilijät edistää niin sanotun plussavision toteutumista,
jossa pyöräliikenteen turvallisuutta tarkastellaan kokonaisuutena hyötyjen ja
haittojen näkökulmasta [2]. Plussavision lähtökohtana on, että liikenne

vaikuttaa ihmisten terveyteen monin tavoin: ei vain liikenneturvallisuuden
kautta, vaan myös esimerkiksi katupölyn, liikennemelun, tai liikunnan puutteen
kautta.

Toisin kuin nollavisio, jossa pyritään vain liikennekuolemien estämiseen [3],
plussavisio huomioi myös pyöräilyn tuottamat terveyshyödyt: pidentyneen
eliniän, parantuneen elämänlaadun sekä pienemmät terveydenhuollon
kustannukset ja vähentyneen inhimillisen kärsimyksen. Näin plussavisio tarjoaa
kokonaisvaltaisen näkemyksen siitä, miten pyöräliikenne voi edistää
turvallisuutta ja hyvinvointia samalla, kun sen haittoja pyritään minimoimaan.

Laajennamme plussavision koskemaan myös eri liikennemuotojen päästöjä ja
niiden ekologisia, alueellisia ja globaaleja vaikutuksia. Liikennepolitiikkaa tulee
uudistaa pitkän aikavälin kokonaisvaikutuksiin ja -kustannuksiin perustuen.
Liikennepoliittisen päätöksenteon on aktiivisesti torjuttava ilmastonmuutosta ja
edistettävä hiilineutraalin liikennejärjestelmän kehitystä. Pyöräliikenne on
nähtävä kilpailukykyisenä osana liikennejärjestelmää.

Kokonaisvaltainen liikennepoliittinen uudistus tarkoittaa myös
kulkutapaosuuksien muutosta. Kävelyn, pyöräliikenteen ja joukkoliikenteen
osuuksien on kasvettava. Siirtymistä osan tulisi tapahtua henkilöautojen
osuudesta, kuten Liikenne- ja viestintäministeriön Kävelyn ja pyöräilyn
edistämisohjelma 2018 esittää [2, s. 17].

Sähköavusteiset polkupyörät ovat osa tätä kehitystä, sillä ne mahdollistavat
pidemmät matkat useammalle ihmiselle ja madaltavat kynnystä valita pyörä
auton sijaan. Toisin kuin täyssähköiset liikkumisvälineet, kuten
sähköpotkulaudat, sähköpyörät edellyttävät polkemista ja tukevat siten
aktiivista, omavoimaista liikkumista. Lisäksi isorenkaiset sähköavusteiset
polkupyörät ovat vakaampia ja ennakoitavampia kuin pienirenkaiset sähköiset
kulkuvälineet.

Tarvitaan rohkeutta, valtiollisen ja kuntatason periaatepäätöksiä, niihin
sitoutumista sekä niiden viemistä käytäntöön. Liikennesuunnittelussa tulisi aina
ensin suosia kävelyä ja pyöräilyä, sitten joukkoliikennettä ja vasta sen jälkeen
muita liikennemuotoja [4].

VIITTEET

● [1]: Liikenne- ja viestintävirasto (2024): Pyöräliikenteen potentiaali
(Faktakortti henkilöliikennetutkimuksen aineistosta)
● [2]: Liikenne- ja viestintäministeriö (2018): Kävelyn ja pyöräilyn
edistämisohjelma
● [3]: Ruotsissa kehitettiin 1990-luvulla liikenteen nollavisio, jossa
tavoitteena on saada liikennekuolemat nollaan. Tämä visio on hyväksytty
myös Suomessa liikenneturvallisuustyön tavoitteeksi, joskin sen toteutus
on viime vuosina ollut varsin heikkoa. Nollavisio ei kuitenkaan huomioi
sitä, että kävelyllä ja pyöräilyllä voidaan vaikuttaa niin merkittävästi
ihmisten liikkumiseen, että ne vähentävät merkittävästi ennenaikaisia
kuolemia. Plussavisiossa huomioidaan aktiivisten kulkumuotojen
pelastamat ihmishenget ja pyritään nimenomaan edistämään aktiivisia
liikennemuotoja – vaikka niiden käyttäjistä joillekin voi tapahtua
vakaviakin onnettomuuksia.
● [4]: Helsingin kaupunki (2015), Kaupunkisuunnitteluvirasto: Helsingin
liikkumisen kehittämisohjelma, s. 35